#14 Manuel

Tiiän, tää blogi kertoo Onnista, mut ajattelinpahan nyt kirjottaa yhen postauksen Manusta tänne.

Manu oli siis meidän shettispappa, joka laukkailee nyt vihreämmillä laitumilla.

Manu tuli meille v. 2005 ja siitä tuli tosi tärkee osa mun elämää.

Muistan kun mentiin kattomaan Manua..

Se yritti käydä äitini päälle ja purra, mutta silti rakastuin siihen ihan heti.
Sen katseessa oli jotain niin lumoavaa..

Kotiin kun päästiin kaikki meni hyvin, kunnes eräs päivä menin hakemaan ponia tarhasta ja se kaatoi mut maahan ja puri kyljestä.

En pariin vuoteen uskaltanut edes mennä lähellekkään ponia, mutta jossain kohdin Manun pelkääminen loppui yhtäkkiä.

Aloin pikkuhiljaa ratsastelemaan ponilla ja tykästyin siihen uudelleen.

Mulla on aina ollut Onni ykkössijalla ja en oikeen huomioinut edes Manua, paitsi loppuaikoina.

Se harmittaa itseäni näin jälkeenpäin, mutta mennyttä ei voi muuttaa..

Muistan kun käytiin ponien kanssa joka viikko eväsretkillä metsissä ja vaelleltiin ympäriinsä.

Ne oli mun elämän parhaita aikoja.

Manu aina kyyditti lapsia ympäri pihoja ja heitti selästä, mutta se teki siitä ihanan.

Se oli jotenkin hauska jekkuponi.

Vaikka Manulla alkoi jalka vaivaamaan, sekä sillä oli äänihuuli halvaantunut, sillä oli hinkuyskä, eikä se osannut hirnua ja vaikka se olikin ärsyttävä ja ponimainen, se oli silti paras poni.

Oli ja tulee aina olemaan.

Aina kun meni tallille, näki mustavalkoisen pikkuponin portilla hörisemässä.

Se tuli ilosena vastaan portille ja vaikka olikin jo vanha, silti siltäkin löytyi se oma lapsellinen puolensa.

Milloin se livahti portista, toisinaan juoksi pitkin pihaa tai yritti muuten vaan karkailla, sen aina löysi sieltä missä on ruokaa.

Metkuja se poni osasi tehdä sydämensä kyllyydestä.

Joka päivä mä muistelen Manua ja kattelen meijän vanhoja kuvia.

Ihmiset ehkä ajattelee "joo se on vaan poni", mutta mulle se oli oikeesti enemmän kun vaan poni.

Se pieni poni toi mulle älyttömän paljon hyviä muistoja ja parhaita hetkiä mun elämään, eikä ne tuu koskaan unohtumaan.

Tuntuu ettei tää ikävä helpota koskaan, mutta kaikki sanoo että aika parantaa haavat..

 ~Olit ihana,
olit rakas,
liian lyhyeen elämäsi päättyi,
jäimme sinua katsomaan itkien,
tuo ei olisi saanut olla kohtalosi.
Mutta aina elämästä ei voi kaikkea päättää,
toivottavasti siellä on hyvä olla,
missä ikinä oletkin,
ymmärräthän sen.
Ja vieläkin nukahdan sinua miettien,
kanssa silmien itkuisten~

~Poni pieni pehmoinen, laukkaa yli niittyjen.
Kuulee kuiskeen tuulen hennon, näkee pienen enkelin lennon.
Ajattelee et tää on tässä, elämä ois päättymässä.
Kun alkaa tulla jo ehtoo, pääsee ponien ikuiseen kehtoon.
Nukkuu siellä rauhassa, ilman murheen hiukkasta.
On siellä onnellinen, niin kuin minä silloin, kun sinä olit täällä~

#13

Moikkamoi,
Pitkästa aikaa päivittelyä tänne blogin puolelle !

On ollut niiiiin kuumat kelit ettei oo hirveesti Onnin kanssa mitään tehty, joten ei ole kummempia aiheita ollut kirjottaa.

Tallille vein ponille nyt uuden riimun+narun, ruoka-astian ja mineraalikiven+suolakiven.

Suurimmaksi osaksi mitä tallilla olen ollut, niin ollaan käyty Onnin kanssa lenkillä niin, että se kulkee irti mun perässä.

 Se on niin symppis poni !

Tosiaan, se ei lähde minnekkään, vaan kulkee tosi nätisti.

Jos pysähdyn, Onni pysähtyy automaattisesti ja jos juoksen, Onnikin juoksee.

Joskus toki ruoho maistuisi paremmalta kun liikunta, mutta kyllä sen liikkeelle saa kun vähän pyytää(:

Tässä yks päivä oltiin maastossa ilman satulaa Beloonalla ja Onnilla.

Menin itse Beloonalla ja kaverini Laura meni Onnilla.

Tehtiin semmonen vähän päälle 1h maastolenkki. 

Ensin mentiin viereiselle pellolle alkukäynnit menemään, jonka jälkeen lähdettiin kävelemään autotietä pitkin n.1km pieneen metsään.

Metsässä meni mukavia polkuja jota pitkin seikkailtiin hetki.

Meitä vastaan tuli joku mies suokkiorillaan ja Beloona kun on tamma, niin meinas ori vähän lähteä käsistä siltä mieheltä.

Laurakaan ei oo ratsastanut enään niin hirveesti, niin tietty sekin jännitti Onnin selässä ja siitä tuli kunnon sekamelska pystyyn keskellä autotietä.

 No, saatiin hetken kuluttua matka jatkumaan taas sujuvasti ja päästiin lähtemään takasin kohti tallia.

Mentiin tallille hiekkatietä pitkin, sillä tietysti se on mukavempi kun iso autotie.

Molemmat hepat meni tosi kivasti ja oli kiva reissu.

Onnilla on tänään ja huomenna menossa vuokraaja tallille, joten kirjotuksia ei tule varmaan tältä viikolta enempää (ehkä)?

Itsellä on kiireitä rippijuhlien kanssa, jotka on sunnuntaina, joten ei oikeen oo ollut aikaa päivitellä blogia.

Ensiviikolla sitten taas :)!

Alla vielä pari sekalaista kuvaa Onnista :

#12

Noniin, nyt on sit tultu riparilta takas kotiin !

Ei ollut niin kiva ripari mitä luulin että se olisi, mutta viimeiset päivät oli ihan jees (:

Onnia hoiti (vai hoisi? suomen kieli on vaikeeta :D) Alisa ja Inka, jotka kirjotteli omiin blogeihinsa puuhailuista Onnin kanssa.
Iiiiiiso kiitos teille Onnin hoitamisesta !
 Onnin ja tyttöjen touhuiluja pääset lukemaan lisää tästä:

Inkan blogi

Alisan blogi

Tänään meen sitten ponia kattomaan ja alan kirjottamaan taas meijän puuhailuista useammin (:

Tulossa olis varmaan ensviikon aikana jonkinnäkönen tavarapostaus tai jotain sen tyylistä. 

Saa nähdä mitä keksin !

Tää nyt oli tämmönen pikkupätkä taas ilmotusasiaa , mutta illalla kerron sitten enemmän.

#11

Hups, on vähä unohtunu kirjottelu tänne blogin puolelle.

Ei oo oikein ollut kirjotettavaa mun ja Onnin puuhailuista, sillä Onni on ollut nyt leirikäytössä viikon.

Uudella tallilla meillä on mennyt tosi kivasti!

Talli on tuttu ennestään, sillä olen vuokrannut sieltä hevosia ennen.

Porukka tallilla on mukava ja talli on itsessään tosi kiva pieni maalaistalli.:)

Lauantaina meen ponia hoitamaan ja kattomaan, sillä sunnuntaina lähden rippileirille Piispalaan.

Ensviikon Onnia käy hoitamassa ja liikuttelemassa Inka ja Alisa, kenestä olen jo aijemminkin kirjoitellut blogissa. :)

Harmittaa hirveesti, kun ei voi olla Onnin kanssa nyt pariin viikkoon näiden leirien takia :(

Mutta riparin jälkeen kirjottelen tänne taas enemmän kun jatketaan touhuiluja Onnin kanssa ja muuta semmosta.

Suunnitelmissa meillä olis mennä enskuun aikana näyttelyihin pitkästä aikaa.

Mutta eipä mulla sitten muuta:)